torstai 18. elokuuta 2016

Kaikki lähtee vuorovaikutuksesta

Uudessa opetussuunnitelmassa äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaine on jaettu neljään sisältöalueeseen.

S1 Vuorovaikutustilanteissa toiminen
S2 Tekstien tulkitseminen
S3 Tekstien tuottaminen
S4 Kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen

Olemme ysien kanssa käsitelleet tunneilla vuorovaikutusta. Särmässä (oppikirja) on hyvä kappale puhumisesta ja nettimateriaalissa on aiheeseen liittyvää virikemateriaalia ja muuta aineistoa. Koska kappale valitettavasti käsitteli ainoastaan puhumista, kirjoitutin oppilaille vihkoon viestinnän kielelliset ja ei-kielelliset keinot. Seuraavalla tunnilla he saavat valita jonkun mieleisensä tubettajan ja tarkkailla ja analysoida hänen viestintäänsä. Nämä tuotokset esitellään koko luokalle.

Yritin itse havainnollistaa miten vuorovaikutustaitojen opettelu alkaa heti syntymän jälkeen. Moni nuori nimittäin ajatteli, että niiden opettelu alkaisi joskus kaksivuotiaana tai silloin, kun itse alkaa puhua,

Vuorovaikutuksen teoriatunnit sujuivat ysien kanssa hyvin, vaikka pääosa opetuksesta olikin perinteisesti opettajajohtoista. Seuraavilla tunneilla oppilaata pääsevät tekemään itse omia analyysejään.

Kasieni kanssa aloittelin sananvapaus ja sensuuri -teemalla ja sen jälkeen käsittelimme median luomaa maailmankuvaa. Tunnit olivat opettajajohtoisia, koska halusin testata Särmän materiaalia. Tarkoitus oli, että oppilaat saavat keskustella välillä keskenään ja kommentoida asioita. Mukana oli myös jonkin verran interaktiivista materiaalia sähköisellä taululla. Oppilaan aloitteesta käsittelimme myös Turkin lakiuudistuksen ja katsoimme aiheeseen liittyvän videon ihmisten reaktioista lapsiavioliittoihin.

Tunnit olisivat voineet sujua ihan kivasti, ellen olisi huolestunut muutaman oppilaan oppituntikäytöksestä. He höpöttivät omia juttujaan minun puheeni päälle, askartelivat jotain käsillään, nostelivat pulpettejaan, olivat hiljaa silloin kun he olisivat voineet keskustella annetuista aiheista kavereitten kanssa.

Tein tilanteesta muutaman johtopäätöksen:

1. Vaikka Särmän materiaali on kuinka hienoa, se ei ole tarpeeksi toiminnallista 13-15-vuotiaille pojille. Vaikka aihe kiinnostaisikin, pulpetissa istuminen ja lyhyiden videoiden katseleminen ja näistä asioista keskusteleminen ei onnistu ilman fyysistä aktiiviteettiä. Tämä on fakta! Pojat tarvitsevat jotain tekemistä käsilleen!

2. Osalla näistä pojista ei ole ilmeisesti taitoa tai rohkeutta tuoda esille omia mielipiteitään edes hyvän kaverinsa seurassa. Pienten mielipidekeskuteluiden aikana osa istui ihan tuppisuuna eikä puhunut mitään. Heidän kanssaan on siis harjoiteltava keskustelemista, mutta se ei onnistu isossa porukassa vaan sille pitää järjestää sopivia tilaisuuksia, ensin vaikka pienryhmässä avustajan kanssa.

3. Osa pojista istui välinpitämättömän näköisenä ja heidän koko kehonkielensä huusi, miten heitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ehkäpä heille voisi kertoa, että heidän viestinsä tulee erittäin hyvin ymmärretyksi, sitä ei tarvitse enää sanoilla vahvistaa. Eli mitäs jos he vain tyytyisivät boikotoimaan tylsiä oppitunteja näyttämällä sen kehonkielellään ja jättämään huutelun kokonaan pois. Tai sitten he voisivat alkaa opetella opettajien huijaamista viestittämällä kehonkielellään ihan päinvastaista vaikka eivät oikeasti välittäisi opettajien höpötyksistä hölkäsen pöläystä.

4. Joillekuille on todella vaikeaa hiljentyä ja keskittyä kuuntelemiseen. Sekin on taito, jota pitää harjoitella. Jos lapsi on tottunut kuuntelemaan pienenä satuja, se on hänelle tuttu juttu. Mutta jos kuuntelemista ei ole koskaan harjoitellut ja jostakin syystä on joutunut kovasti opettelemaan olemaan kuulematta asioita (esim. vanhempien riitoja, kavereiden pilkkaamista, opettajien nalkutusta), voi hiljentyminen olla hankalaa. Kuunteleminen on kuitenkin ihan yhtä tärkeä vuorovaikutuksen osa-alue kuin puhuminen.

Ensi viikolla aion passittaa nämä pojat vuorovaikutusoppiin ohjaajamme kanssa. Asialistalla on mm. kehonkieli, kuunteleminen ja omien ajatusten ilmaiseminen, niiden perustelemista harjoitellaan myöhemmin.


perjantai 12. elokuuta 2016

Huomio oppilaiden omiin tavoitteisiin

Edellisessä postauksessa tuskastelin oppisisältöjen karsinnan vaikeutta. Eilen vielä ajattelin, että minun on osattava laatia oppilailleni sopiva paletti, johon he kaikki ovat tyytyväisiä.

Tuo ajatushan on aika mahdoton. Miten minä muka voisin tietää, millaiset asiat äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelussa yli sadalla opettamallani nuorella on? Jokaisella heistä on ihan omat tavoitteensa ja heidän kannaltaan järkevintä on keskittyä niihin asioihin ja sellaisiin opetusmetodeihin, jotka he kokevat motivoiviksi.

Laadin siis kyselyn, johon oppilaat saavat vastata ensimmäisellä äidinkielen tunnilla.
He kertovat minulle, kuinka tärkeinä he kokevat seuraavat asiat:


  • oikeinkirjoitus
  • kieliopin opiskelu
  • tarinoiden kirjoittaminen
  • asiatekstin kirjoittaminen
  • tarinoiden kuunteleminen
  • elokuvien ja dokumenttien katsominen
  • opettajan puheen kuunteleminen oppitunneilla
  • keskustelut kavereiden kanssa
  • somevideoiden katseleminen
  • esitelmien pitäminen
  • sujuva ja nopea lukeminen (väh. 100 sanaa minuutissa)
  • tiedon hakeminen
  • kaunokirjallisuuden lukeminen
  • tietokirjojen lukeminen 
  • mediatekstien lukeminen

Jokaisen kohdassa on numerot 1-5, joissa 1= ei lainkaan tärkeä ja 5 = erittäin tärkeä

Tämän kyselyn perusteella voimme aluksi keskustella äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelusta ja miettiä, millaisia osa-alueita vaaditaan mihinkin arvosanaan. Liimautan nämä paperit oppilaiden kirjoitelmavihkoihin ja voimme palata siihen aina kun siirrymme uuteen osa-alueeseen.

Tämän kyselyn avulla voin entistä paremmin eriyttää opetustani ja tarjota oppilaille esim. lisähaasteita kieliopin opiskelussa, mikäli he itse kokevat sen mielekkääksi. Voihan olla , että jotkut oppilaat kokevat tärkeäksi sen, että kaikki kielioppiasiat kerrataan kunnolla ja jos he niin haluavat, sen toki teemme. Muut oppilaat voivat sen ajan paneutua heille tärkeämpiin ja mielekkäämpiin asioihin, kuten esim. tiedon hakemiseen, kirjoittamiseen tai lukemiseen.

Teetän ensimmäiset kyselyt yseilleni jo tänään. Palaan tuloksiin myöhemmin.




torstai 11. elokuuta 2016

Kriisiä pukkaa!

Mikäli mediaan on uskominen, kouluissa on tehty kesän aikana vallankumous.
Vaikka uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön yläkouluissa asteittan vasta ensi lukuvuodesta alkaen, minä olen jo nyt tuskastunut.

Älkää käsittäkö väärin, en suinkaan ole tuskastunut siihen, että perusopetusta ollaan kehittämässä ja muuttamassa. Olen tuskastunut, koska ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen en ole tuntenut itseäni näin epävarmaksi kuin nyt. Olen koko opettajaurani ajan ollut innokas kehittämään omaa opetustani ja kokeilemaan uusia juttuja. Nyt tuo tarve muuttaa omaa opetustani on tavallista voimakkaampi.

Kiusallista on se, että nykyinen muutos saa minut tuntemaan itseni takinkääntäjäksi. Minähän olen paasannut useissa postauksissa kieliopin opettamisen tärkeydestä ja olen ollut syvästi huolissani oppilaiden kielitajun heikkenemisestä.

Ja toisekseen minä, joka olen usean vuoden ajan tehnyt omaa opetusmateriaalia ja koonnut sen opetusblogiini, olen nyt täysin kaupallisen kustantajan opetusmateriaalian lumoissa ja valmis rakentamaan opetukseni sen varaan.

Mitä ihmettä on tapahtunut? Mistä moinen täyskäännös?

Olen viime keväästä asti tutustunut tarkemmin uuteen äidinkielen opsiin ja tykästynyt siihen. Mielestäni se on todella looginen ja käytännönläheinen paketti.

Uudessa opsissa äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineessa on neljä sisältöaluetta.

S1 Vuorovaikutustilanteissa toimiminen
S2 Tekstien tulkitseminen
S3 Tekstien tuottaminen ja
S4 Kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen

Näihin sisältöalueisiin kuuluu 17 erilaista osatavoitetta, jotka liittyvät äidinkieleen ja kirjallisuuteen esim. kielen rakenteiden tutkiminen ja harjoittelu tai kirjallisuuden historia jne.

Näiden ainekohtaisten sisältöjen ja tavoitteiden lisäksi opetussuunnitelmassa on otettu huomioon seitsemän laaja-alaista tavoitetta, ns. tulevaisuustaidot, joita ovat:

- ajattelu ja oppimaan oppiminen
- kulttuurinen osaaminen. vuorovaikutus ja ilmaisu
- itsestä huolehtiminen ja arjentaidot
- monilukutaito
- tvt-osaaminen
- työelämätaidot ja yrittäjyys
- osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Nyt jos koskaan opettajilla on mahdollisuus rakentaa oppimiskokonaisuuksia, jotka ovat konkreettisia ja mielekkäitä lapsille ja nuorille. Uusissa oppimateriaaleissa on nähty vaivaa nimenomaan sen suhteen, että niissä on runsaasti nuorten elämään liittyvää virikeaineistoa, joiden avulla voidaan harjoitella kunkin oppiaineen tavoitteena olevia taitoja.

Kun raamit ovat tällaiset, yksittäisen kielioppiasiaan keskittyminen tuntuu yhtäkkiä tyhjänpäiväiseltä näpertämiseltä. Vanhaan opetussuunnitelmaan tuo tapa sopi, nyt sitä on syytä muuttaa.

Toisaalta kiitos vanhanaikaisen lähestymistapani, minä tiedän, että oppilaiden kielikyvyssä on kehittämisen varaa. Nyt pitääkin keksiä rikastamismalli, jolla nuorten kielikykyä voidaan parantaa. Kielikyky kehittyy, kun kieltä käytetään mahdollisimman monipuolisesti. Siihenhän tämä uusi opetussuunnitelma juuri tähtääkin. Nyt on oikea aika alkaa tehdä asioita toisin.

Seuraavassa postauksessa kerron, millaisia uusia painotuksia olen ajatellut tänä lukuvuonna ottaa opetukseeni.


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Temppuilut sikseen

Uusi lukuvuosi alkaa ensi viikolla. Jo nyt on medioissa juttuja "vallankumouksesta", joka kouluissa on kesän aikana alkanut. Uutta opetussuunnitelmaa on käsitelty kentällä jo toista vuotta, tulevat uudistukset ovat olleet tiedossa jo jonkin aikaa, joten mihinkään uuteen ja tuntemattomaan tuskin kukaan opettaja on tänä syksynä syöksymässä.

Mitä uutta sitten tänä syksynä on luvassa? Me päätimme kollegoiden kanssa keväällä, että aiomme kerätä oppilailta kännykät oppituntien ajaksi pois, mikäli niitä ei tarvita sen oppitunnin aikana. Aika radikaalia ja kapinallista, sillä eikös uusi opetussuunnitelma nimenomaan kannusta opettajia hyödyntämään tietotekniikkaa ja oppilaiden omia laitteita. Oman laitteen hyötykäyttö oppitunneilla on ihan hyvä idea, mutta valitettavasti jatkuva kännykän räplääminen, sillä pelaaminen ja selfieiden ottaminen, estää oppilasta keskittymistä tunnilla tehtäviin töihin ja siksi se on häneltä tunnin ajaksi otettava pois.

Olen itse kehittänyt omia oppituntejani jo muutaman vuoden ajan siihen suuntaan, että oppilaat saavat edetä omaan tahtiin. Siksipä en aio nyt uuden opetussuunnitelman vuoksi ottaa mitään uusia temppuja käyttöön. Minulla on melkoinen pussillinen kaikkia hyviä vanhoja niksejä, joita minun on toki päivitettävä kulloisenkin ryhmän mukaan. Vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä on lisättävä entuudestaan, uusia virikkeitä aion hakea draamaopetuksen puolelta. Kirjoittamiseen saan hyviä vinkkejä omista luovan kirjoittamisen opinnoistani. Haluan, että tunneillani on edelleen tekemisen meininkiä, ja nimenomaan sitä haluan entisestäänkin lisätä.

Tänä lukuvuonna aion panostaa erityisesti henkilökohtaiseen ohjaamiseen, osaamisen kartoittamiseen ja oppimisen tukemiseen ja kannustamiseen. Haluan tehdä jokaiselle oppilaalle tarvittavat pedagogiset asiakirjat huolella ja ajan kanssa. Haluan, että jokainen oppilaani kokee olevansa huomattu ja arvokas omalla erityisellä tavallaan. Siihenkään en tarvitse mitään ihmeellisiä uusia temppuja vaan aitoa läsnäoloa, kiireettömyyttä ja sydäntä. Jotta tähän kykenen, minun on huolehdittava entistä paremmin omasta jaksamisestani.

Mielestäni siinä onkin ihan riittävästi haastetta tälle lukuvuodelle.

Oikein hyvää alkavaa syksyä!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Hiljaiseloa

Tämä on toinen postaukseni tänä vuonna. Se  kuvaa hyvin tätä kuluvaa vuottani. Yleensä kirjoitan tänne innostuksen vallassa, kun minulla on ollut tarve saada ajatukseni julki. Tänä vuonna sellaisia hetkiä ei ole ollut ennen kuin vasta toukokuun lopulla, jolloin kirjoitin oppilaideni kielitaidosta.

Tähän vuoteen on mahtunut monenlaista normaaliin elämään kuuluvaa vastoinkäymistä. Olen järjestellyt ikääntyneiden vanhempieni asioita, perhepiirissä on ollut sairautta enkä ole itsekään fyysisiltä vaivoilta välttynyt. Sekin on normaalia, kun ikää alkaa kertyä. On opittava arvioimaan omaa jaksamistaan. Siksi esimerkiksi luovuin kokonaan iltaopetuksesta, jota olen tavallaan harrastanut koko työssäoloaikani.

Tähän vuoteen on mahtunut myös paljon mukavia asioita. Nuorin poikani pääsi heinäkuussa ripille, keskimmäinen poikani pääsi opiskelemaan haluamaansa lukioon ja minäkin aloittelen opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Tarkoituksenani on pätevöityä sanataiteen opettajaksi.

Ylivoimaisesti parasta tässä vuodessa on ollut kuitenkin se, että minulla on ollut aikaa lukea ja kuunnella kirjoja. Olen tähän mennessä lukenut / kuunnellut 60 teosta. Tavoitteenani on saada sadan teoksen raja rikki.

Viikon päästä alkavat työt. Millaisia ajatuksia uusi lukuvuosi herättää, siihen palaan seuraavassa postauksessani. Nyt vielä nautin kesätunnelmista, leivon raparperipiirakan, pakkaan tavarat ja lähden kesämökille ainakin yhdeksi yöksi.