keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Vanhassa vara parempi

Elokuussa iloitsin siitä, että sain seiskoille uuden oppikirjasarjan käyttöön. Tuon postauksen voi käydä lukemassa täältä.

Suunnittelin seiskojen urakan edellisten vuosien mallin mukaan, koska mielestäni opiskelujärjestys oli toimiva. Seiskojen syksy sujuikin lähes samalla tavalla kuin olin suunnitellutkin.

Syyslukukauden alku sujui kirjoitellessa. Teetin alkuun luetunymmärtämistehtävät ja muutaman sanelun. Sen jälkeen teimme Särmästä muutamia tutustumistehtäviä. Oppikirjan alkuosan puhumiseen liittyvät materiaalit olivat hyviä.

Seuraavaksi kertasimme hieman oikeinkirjoitusjuttuja. Kävimme läpi milloin käytetään isoa ja pientä alkukirjainta ja kertasimme yhdyssanasääntöjä. Oppilaat saivat edetä tehtävien teossa omaan tahtiin ja minä katsoin aina päivän päätteeksi, kuinka paljon kukin oli ehtinyt tehdä harjoituksia. Tähän tarkoitukseen Särmän tehtävät olivat valitettavasti aika huonoja. Koska oppilailla on käytössään vain oppikirja, kaikki tehtävät piti tehdä vihkoon.

Yksittäisten sanojen kirjoittaminen on mielestäni aika turhauttavaa ja tylsää hommaa. Tosin tällaisiakin tehtäviä on hyvä olla joukossa, mutta vain muutama.  Jos oppilaat joutuvat kopioimaan vastauksia vihkoon, olisi hyvä, että kopioitava aines olisi edes kokonaisen virkkeen mittainen, sillä samalla oppilaan lausetaju kehittyisi. Särmän sivut ovat todella isokokoisia ja siksi yksittäisten tehtävien hahmottaminen kirjasta saattaa olla erityisoppilaalle haastavaa. Särmään kuuluu myös oma työkirjansa sekä erityisoppilaille että S2-oppilaille, mutta meidän koulullamme ei sellaisia ole varaa hankkia. Pidän työkirjoja muutenkin aika turhina, sillä iso osa niistä on valkoista viivoitettua paperia.

Särmässä on hieno sähköinen opetusmateriaali, jonka avulla voi valkotaululle esim. zoomata yksittäisen tehtävän. Valitettavasti tätä ominaisuutta ei ole oppilaan materiaaleissa ja koska opetusryhmäni etenee omaan tahtiaan, en voi käyttää tätä ominaisuutta hyväksi opettajan koneeltakaan. Yksi ratkaisu olisi teettää tehtävät hitaimmilla oppilailla opettajajohtoisesti. Siinäkin on se vaaransa, että osa porukasta joutuu liikaa odottelemaan muita ja he turhautuvat siihen.

Oikeinkirjoitussääntöjen jälkeen perehdyimme virkkeeseen ja lauseeseen. Tässä vaiheessa siirryin käyttämään omaa opetusmateriaaliani. Oppilaat kirjoittivat tai liimasivat vihkoonsa opetusdiani. Sen jälkeen teimme yhden lempiharjoituksistani. Ensin oppilaat kirjoittivat yhtenäisen tarinan, jossa on 20 päälausetta ja siis 20 virkettä. Sen jälkeen heidän piti muokata kertomuksensa lauseita niin, että jäljelle jäi edelleen 20 lausetta, mutta nyt niiden piti mahtua 10 virkkeeseen. Sen jälkeen he alleviivasivat omasta tekstistään kaikki sivulauseet ja nimesivät ne sivulausetyyppien mukaan.

Saimme käyttöömme viime syksynä Office365-paketin, ja koska oppilailla oli nyt käytössään oma sähköpostiosoite, kaikki saivat kirjoittaa minulle sähköpostiviestin, jossa he kertoivat lyhyesti itsestään. Särmässä oli todella hyvä sähköpostiviestin malli, josta katsoimme mallia.

Oli hauska huomata, että monet harjaantumattomat kirjoittajat kirjoittivat sähköpostiinsakin pelkästään päälauseita. Tästä asiasta oli nyt hyvä heille huomauttaa, sillä olimme asiaa juuri harjoitelleet. Seuraavana kirjoitustehtävänä oli kirjoittaa oma elämäkertansa. Myös tässä oli sama trendi näkyvissä. Heikot kirjoittajat tyytyvät kirjoittamaan erittäin yksinkertaisia päälauseita.

Olimme sopineet toisen opetusryhmäni kemian opettajan kanssa, että oppilaat kirjoittavat otsikkoaineensa jostakin kemiaan liittyvästä aiheesta. Toisen ryhmäni oppilaat kirjoittivat otsikkoaineensa jostakin harrastuksestaan. Tämän ja elämäkertatyön oppilaat kirjoittivat Office365:ssä. Oppilaat saivat luonnollisesti hakea tietoa esitelmiinsä netistä. Tässä samalla opettelimme siis hyödyntämään nettiä sekä tiedonhaussa että oppimisympäristönä. Osa oppilaista halusi liittää esitelmäänsä kuvan ja heille kerroin, miten netistä voi löytää julkaisuvapaita kuvia.

Valitettavasti emme tässä vaiheessa hyödyntäneet lainkaan oppikirjaa, vaikka siellä olisikin ollut hyvät kokonaisuudet esim. oman tekstin suunnittelusta. Ehkä palaamme siihen myöhemmin kevätlukukaudella.

Vierailimme syyskuun lopussa kirjastossa ja sen jälkeen jokainen oppilas luki yhden kirjan ja teki siitä esittelyn PowerPointilla. Kaikki esitykset liitettiin luomaani Padlet-seinään ja niitä aiomme hyödyntää myöhemmin suullisissa esityksissä.

Pitkän kielenhuolto ja kirjoitusjakson jälkeen aloitimme verbiopin opiskelun. Oppilaat saivat edetä omaan tahtiin. Kaikilla oli käytössään läppärit, joista he katsoivat opetusblogini verbidiat ja kirjoittivat ne muistiinpanovihkoonsa. Sen jälkeen he tekivät Särmästä sovitut tehtävät ja sen jälkeen verbipistot pistarivihosta. Olin laatinut oppilaille oppimispolun, jonka avulla he tiesivät, missä järjestyksessä asiat piti suorittaa. Jokaisesta pistarista oppilas sai henkilökohtaisen palautteen.

Kun viimeiset pistarit oli tehty, minä annoin oppilaalle joko lisäharjoitusta, henkilökohtaista ohjausta tai luvan tehdä kokeen. Nopeimmat suoriutuivat urakasta noin kolmessa tai neljässä viikossa. Hitaimmat saivat kokeen tehtyä joulukuun alussa.

Ensi vuonna aion laatia tähänkin kokonaisuuteen omat tehtävät, sillä koin oppikirjan tehtävät liian pirstaileisiksi ja epäolennaisiksi. Mielestäni oppikirjan tekijöiden pitäisi miettiä varsinkin oppikirjojen tehtävät uusiksi. Niiden pitäisi ennen kaikkea tukea sekä oppilaan kielitajua ja ottaa huomioon funktionaalisuus! Monet harjaantumattomat oppilaat kaipaavat systemaattista verbien taivuttelua, sillä kirjakieli on heille aivan uusi kielimuoto. Toisaalta heidän tulisi saada joku ymmärrys siitä, milloin eri aikamuotoja tulee käyttää. Oppilaitten tulee kirjoittaa kokonaisia lauseita ja pieniä juttuja, joissa on joku juju. Tällaisen kokonaisuuden aion itse ensi vuonna seiskoilleni teettää. Kaseilleni sellaisen olen jo moduksista tehnytkin.

Kokeen jälkeen nopeimmat oppilaat siirtyivät luovaan kirjoittamiseen. Särmässä ei ole omaa kokonaisuutta tarinan kirjoittamisesta, joten ajattelin hyödyntää tähän tarkoitukseen sen kirjallisuusosiota. Oppilaiden tehtävänä oli ensin kirjoittaa henkilökuvaus ja käskin heidän ottaa mallia Kreetta Onkelin tekstikatkelmasta. En ollut lukenut tekstiä kovin tarkkaan etukäteen, mutta kun olin lukenut sen, päätinkin tehdä oman mallini. Tarkoituksenani oli nimenomaan opettaa mahdollisimman elävän kuvauksen kirjoittamista ja siihen tarkoitukseen Onkelin teksti oli aivan liian karu.

Päädyin siis päivittämään opetusblogiini omat luovan kirjoittamisen diani ja oppilaat saivat perehtyä niihin ja kirjoittaa sitten henkilö- ja paikkakuvauksen ja harjoitella elävän dialogin kirjoittamista. Sen jälkeen käymme jokaisen kanssa läpi sen, miten rakennetaan hyvä juoni omaan kertomukseen. Oppilaat saavat kirjoittaa joululoman aikana tai tammikuun ensimmäisinä viikkoina kotona oman tarinan. Osa oppilaista ehtinee kirjoittaa tuon tarinan jo ensi viikon aikana valmiiksi.

Seiskojen kohdallakin opetuksen eriyttäminen onnistui todella hyvin sekä ylös- että alaspäin. Oppilaiden äidinkielen taidoissa on aivan valtavat erot. Osa oppilaista osaa jo käytännössä esim. aikamuodot jo täydellisesti. Heille riittää, että he kertaavat asian ja tekevät sitten kokeen. Osa oppilaista ei vielä edes hahmota kunnolla, mikä on verbi. He eivät ymmärrä aktiivi- ja passiivimuotojen eroa. Puhekielen vaikutuksesta he eivät edes erota, milloin verbi on passiivissa, ellei sitä heille erikseen opeta. Minä teen sen opettamalla tietyt tuntomerkit, joilla passiivimuotoisen verbi oppii näkemään heti.

Myös aikamuodot tuntuvat olevan monelle erityisen kinkkisiä. Jo pelkkä mekaaninen taivutus monikkomuodoissa on heille uutta. En tiedä, kuinka aikamuodot heille on alakoulussa opetettu. Moni ainakin alkaa filosofoida ja miettiä, onko joku asia tapahtunut menneisyydessä vai ei. Minä käsken lopettamamaan moiset fundeeraukset ja antaa verbin itse kertoa, missä aikamuodossa se on.

Preesensissä ja imperfektissä on kaksi osaa, jos siinä on -i- tai sen perässä on -nut tai -neet, se on imperfekti (I niin kuin imperfekti), jos ei ole, se on preesens.

Perfektissä ja pluskvamperfektissä (pl.perfekti kavereitten kesken) on kaksi tai kolme osaa.
Perfektissa on aina OLE, pl.perfektissä aina OLI, OLLEET tai OLLUT.

Ja avot, aika monen silmiltä suomut tippuvat aikamuotojen erottamisesta tuleekin yhtäkkiä ihan helppoa ja loogista.

Nyt viimeisten viikkojen aikana kaikki oppilaat saavat kirjoittaa luovia juttuja. Tänään on vuorossa kestosuosikki eli kiertokirjoitus. Aleksis 7:n työkirjassa on siihen ihan huikea pohja Omituinen lemmikki. Suosittelen!





tiistai 9. joulukuuta 2014

Omatahtista opiskelua parhaimmillaan

Kahdeksasluokkalaisten alkuperäisen suunnitelman voi käydä lukemassa täältä.

Lukukauden alussa etenimme opettajajohtoisesti novellianalyysin laatimiseen saakka. Tästäkin huolimatta novellianalyysi jäi muutamalta oppilaalta kesken. Osa heistä teki sen loppuun nyt joulukuun alussa.

Kirjoitelmajaksoa varten laadin oppilaille oppimispolut, jotta he pysyisivät paremmin kartalla siinä, mitä he ovat tekemässä ja mitä pitää tehdä seuraavaksi. (Oppimispoluista voi käydä lukemassa postauksen täältä.)

Osa oppi polun hyödyntäminen nopeasti, osalle sen käyttöönotto oli huomattavasti hankalampaa ja siksi tähän vaiheeseen meni odotettua enemmän aikaa. Ja kuten arvata saattaa, muutamalta oppilaalta jäi myös toinen syksyn iso kirjoitelma kesken tai kokonaan tekemättä, vaikka sitä sai kirjoittaa myös kotona. Näistäkin oppilaista osa palautti kirjoitelman vasta joulukuun alussa. Kiitos plussatyötaulukon, oppilaat voivat itse tarkistaa, mitkä työt heillä on palauttamatta ja loppulukukaudesta suurin osa rästeistä tuleekin hoidettua pois.

Moduksien opiskeluun olin kehittänyt melko massiivisen paketin. Oppilailla oli opetusdiojen lisäksi käytössään laatimani moduspassi ja jokaiseen modukseen laadittu erillinen kirjoitustehtävä. Kun oppilaat olivat käyneet koko paketin läpi, he tekivät omaan tahtiin kokeen. Tehostetun tuen piirissä olevat oppilaat tekivät oman pakettinsa ja oman kokeensa. Tästä kokonaisuudesta laadin myöhemmin oman postauksen ja jaan siihen liittyvän materiaalin.

Moduskokeen tuloksessa ei omatahtinen opiskelu ei näkynyt poikkeavana lopputuloksena. Toisen luokan keskiarvo oli 7,77 ja toisen 8,31. Ensin mainitussa luokassa on monta tehostetun tuen piirissä olevaa oppilasta. Toinen opetusryhmä on taas huomattavan pieni, siinä on tällä hetkellä ainoastaan 17 oppilasta eikä tällä hetkellä yhtäkään edes tehostetun tuen piirissä olevaa oppilasta.

Moduskokeen jälkeen oppilat alkoivat suorittaa vaikuttavan kirjoittamisen polkua. Siihen kuului seuraavat tehtävät:

- vaikuttava kirje ystävälle
- lyhyt vastine koulukiusaamisesta
- vastine koulupuvun käyttöönotosta
- yleisönosastokirjoitus nuorten rahankäytöstä

Jokainen oppilas on ehtinyt kirjoittaa noista ainakin ensimmäisen  tekstin. Suurin osa on ehtinyt kirjoittaa myös ainakin ensimmäisen vastineista.

Syyslukukaudella oppilaiden piti lukea myös yksi vapaavalintainen dekkari ja laatia siitä ohjeiden mukaan raportti. Kymmeneltä oppilaalta on tuo kirja kokonaan lukematta tai raportti laatimatta. Dekkariraporttien keskiarvot olivat 7,58 ja 7,07. Dekkariraportin lisäksi oppilaat ovat tutustuneet dekkarikirjallisuuden eri lajeihin ja laatineet niistä pienen yhteenvedon. Ihan viimeisenä plussatyönään oppilaat kirjoittavat rikostarinan 1. luvun valitsemansa alalajin hengessä.

Aikaisempina vuosina olemme joulukuussa ehtineet aloittaa Lapsi ja sota -työn. Tänä vuonna ainoastaan mainitsin asiasta ja jaoin kirja- ja tehtävälistat oppilaille valmiiksi. Aloitamme teeman käsittelyn heti kevätlukukauden alussa.

Parasta lukukaudessa oli se, että oppilaat kirjoittivat todella paljon erilaisia pieniä harjoitustekstejä. Kieliopin opiskelussa kirjoittaminen on todella mukava ja motivoiva tapa. Moduspassin täyttö oli varmasti monista työlästä ja hankalaa, mutta se hyvää se teki. Koska tehtäviä sai tehdä omaan tahtiin,
se ei ollut ehkä niin stressaavaa.

Yhdeksän oppilasta ehti tehdä kaikki syyslukauden plussatyöt. He voivat aloittaa jo valmistautumisen ensi kevään Lapsi ja sota -teemaan. Hitaimmat oppilaat saivat kerättyä plussatöitä kutoseen saakka, heitä oli ainoastaan kolme. Plussatöiden keskiarvot olivat luokilla 8,31 ja 8,71. Hienosti ovat oppilaat jaksaneet töitä painaa!

Kaikki nämä suoritukset huomioiden lukuvuoden arvosanojen keskiarvot olivat molemmilla ryhmillä todella hyvät (8,15 ja 8,13). Tämänkin otoksen kohdalla voi todeta, että lukeminen kannattaa. Vaikka isompi opetusryhmäni olikin ehkä taidollisesti puoli numeroa jäljessä, ahkerina lukijoina he pystyivät nostamaan luokkansa keskiarvoa hyvillä dekkariraporteillaan jopa toisen ryhmän ohi. Nimittäin mikäli dekkari oli jäänyt lukematta, äidinkielen arvosana ei voinut nousta seiskaa korkeammalle.

(Muokattu 20.1. Poistin tekstistä maininnat yleisen tuen piirissä olevista oppilaista,)


maanantai 8. joulukuuta 2014

Perimmäisten asioiden ääressä

Hahmottelin elokuun alussa alkavaa lukuvuotta. Ysiluokkien suunnitelman voit käydä lukemassa täältä.

Kuten arvata saattaa, todellisuudesta tuli hyvin erilainen kuin kesän lämpöisinä päivinä kaavailin. En suinkaan koe epäonnistuneeni vaan huomaan löytäneeni juuri nykyisille ysiluokilleni parhaan mahdollisen tavan viedä lukuvuosi läpi.

Harmittelin kesällä, että ysiluokan sisällöt ovat turhan akateemisia monille oppilaille. Tämän ongelman sain mielestäni kierrettyä hyvin. Me nimittäin keskityimme alkusyksystä todella huolellisesti kirjoittamiseen ja kielenhuoltoon. Kuuden viikon sijasta monet oppilaat käyttivät tähän huomattavasti enemmän aikaa. Samalla kävimme läpi mm. puhe- ja kirjakielen eroja ja perehdyimme kirjakielen historiaan. Sen jälkeen kertasimme lauseoppia ja opiskelimme lauseenvastikkeita. Koska oppilaat saivat opiskella omaan tahtiin, jokaikinen oppilas teki loppuun kielenhuoltoon ja lauseenvastikkeisiin liittyvät tehtävät. Molemmista osa-alueista pidettiin myös kokeet.

Huomasin jälleen kerran, kuinka hyvä mittari lauseenvastikkeiden ymmärtäminen on luetun ymmärtämiselle. Joillekin lauseenvastikkeiden ja partisiippirakenteiden pyörittely on todella hankalaa. Ihan kaikki eivät päässeet kokeesta läpi ensimmäisellä kerralla, mikäli he tekivät sen kokonaan kirjallisesti, mutta jos he saivat vastata suullisesti, tulos parani huomattavasti.

Loppulukuvuosi kului nopeimmilta opiskelijoilta referaatin, pohtivan esseen ja mielipidekirjoituksen parissa. Koska tänne saakka selviytyi ainoastaan osa oppilaista, minulla oli suorastaan ruhtinaallisesti aikaa antaa palautetta esseistä ja oppilaat saivat muokata niitä paremmiksi.

Tein esseen arviointia varten oppilaille itsearviointilomakkeen, johon olin kirjannut arvioitavia kohteita. Tuon lomakkeen avulla minäkin annoin pisteeni ja sen jälkeen oppilaiden oli helppo muokata esseetään paremmaksi. Sama koski myös mielipidekirjoitelmia.

Nopeimmille ja kiitettävää arvosanaa tavoitteleville jaoin myös loput nykykirjallisuustehtävät. Laadin vanhoista EDU-tehtävistäni pari monistetta. Tällä viimeisellä viikolla oppilaat saavat kirjoittaa yhden luovan kirjoittamisen harjoituksen.

Ne oppilaat, jotka eivät ole vielä kirjoittaneet referaattia valitsemastaan nykykirjailijasta, tekevät sen viimeistään nyt. Jokaisen on myös luettava / kuunneltava joululoman aikana valitsemansa nykykirjailijan teos.

Ysieni plussatyölistassa oli tänä syksynä 13 kirjallista tehtävää. Kaikki oppilaani tekivät niistä ainakin seitsemän. Heikoimpien oppilaiden numerot paranivat viime keväästä numerolla, jollakin yksittäisellä oppilaalla jopa kahdella. Tänä syksynä jokaikinen joutui tekemään tunneilla töitä arvosanansa eteen. Suurin osa sai kielenhuoltokokeista hyviä tuloksia ja lauseenvastikekokeistakin oppilaat saivat paljon seiskoja ja kaseja, ja oli joukossa muutama ysi ja yksi kymppikin.

Minä olen enemmän kuin tyytyväinen. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että jokainen joutui tekemään aloittamansa asiat loppuun asti. Olen tyytyväinen myös siihen, että niin moni ehti kirjoittaa referaatin ja tehdä pohtivan esseen. Sain lukea myös muutaman todella hyvän mielipidekirjoituksen esim. ihmiskaupasta, anoreksiasta, transseksuaalisuudesta ja vanhustenhoidosta.

Kevätlukukauden aloitamme TET-raporteilla, työpaikkahakemuksilla ja CV:illä. Mutta siitä sitten lisää myöhemmin!


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Erilainen itsenäisyyspäiväviikonloppu

Olen ollut nykyisessä työpaikassani vuodesta 2007. Jokaikinen vuosi siitä lähtien olen istunut tänä kyseisenä viikonloppuna kotisohvalla vihkopinojen keskellä ja arvioinut erilaisia kirjoitelmia ja kirjaraportteja.

Tänä syksynä organisoin työni kokonaan uudelleen. Olin kokeillut ns. plussatöitä jo edellisenä vuonna, mutta vasta nyt suunnittelin syksyn työt ja työtavat niin, että lukukauden lopussa minulla ei olisi valtavaa vihkopinoa sylissä.

Tänä syksynä teetin oppilaillani 45 erilaista kirjallista työtä. Kaikki oppilaat eivät luonnollisesti ehtineet tehdä kaikkia töitä. Taulukossa on melkoinen hajonta: ainoastaan muutama oppilas ehtii tehdä kaikki työt, osa jää puolen välin alapuolelle. Tämä on ihan normaalia. Pääasia on, että kaikki oppilaat tekevät aloittamansa työt loppuun asti ja mahdollisimman hyvin. Nopeat oppilaat saavat edetä omaan tahtiinsa, heitä ei kukaan jarruttele.

Kuvassa on toisen kasiluokkani plussataulukko. Plussataulukon lisäksi otan arvioinnissa huomioon koearvosanan ja muutaman kirjallisen työn, josta oppilaat ovat saaneet numeroarvosanan. Kahdeksasluokkalaisille olen antanut tänä syksynä numeroarvioinnin yleisönosastokirjoituksesta sekä dekkariraportista.


Kiitos tämän systeemin, minulla oli tänä viikonloppuna kotona luettavana ainoastaan muutama dekkariraportti, mielipidekirjoitus ja essee. Taulukossa lyijykynällä merkatut numerot tarkoittavat niitä töitä, jotka oppilaat tekevät viimeisen kahden viikon aikana. 

En väitä, että tämä systeemi on opettajalle helppo tai kevyt. Viimeiset pari kuukautta olen mennyt töihin tunnin etuajassa ja jäänyt jokaikinen päivä pariksi tunniksi lukemaan oppilaiden töitä. 

Mutta se on ollut kaiken sen vaivan väärti. Olen voinut koko ajan arvioida oppilaitteni kirjoitustaitoa ja he ovat oppineet ottamaan vastuuta tehtävistään. Oppilaat ovat saaneet välittömän palautteen työstään ja he ovat voineet jopa itse suunnitella työskentelyään. 

Joillekin hitaasti täyttynyt rivi on toki iso pettymys. Silloin on peiliin katsomisen paikka. Onneksi tammikuussa jokaisen sarake on taas ihan yhtä tyhjä ja jokainen voi aloittaa sen täyttämisen itselleen sopivaan tahtiin.