sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Työrauhapakkini


Mitä koulujen työrauhaongelmille pitäisi tehdä?

Ehkä ensimmäiseksi olisi hyvä tunnustaa, että jonkinasteiset työrauhaongelmat kuuluvat osana opettajan työhön. Jos niitä ei halua kohdata, on paras miettiä alanvaihtoa.

Oppituntien suunnitteluun kannattaa kiinnittää huomiota, siinäkin tapauksessa, että on ollut alalla jo kymmeniä vuosia. Oikeastaan tuntien suunnitteluun tulisi kiinnittää erityistä huomiota siinä tapauksessa, jos alalla on ollut jo kymmeniä vuosia. Se mikä toimi viisi vuotta sitten, ei ehkä toimi enää. Aiheesta kuin aiheesta voi pitää innostavan tunnin. Lasten ja nuorten on hyvä antaa itse tehdä asioita. Nykyään opettajan ei tarvitse enää kaataa kaikkea tietoa oppilaiden päähän vaan oppilaat voivat etsiä sitä itse.

Opettajan tehtävä on edelleen antaa oppilaille hyvin pureskeltua ja annosteltua perustietoa. Nuoret motivoituvat asioista, jotka he ymmärtävät ja kykenevät vastaanottamaan. Kymmenen vuotta vanhat käsialalla kirjoitetut kalvot on syytä viimeistään nyt päivittää esim. selkeiksi PowerPoint-dioiksi, joihin on kirjattu yksi tai kaksi oleellista asiaa ja esimerkkiä / dia.

Oppilaille tulee kertoa, milloin pitää keskittyä olemaan hiljaa ja kuuntelemaan ja milloin he saavat vapaammin soveltaa oppimaansa. Tehtäviä voi tehdä yhdessä, kaveria voi auttaa ja riemunkiljahdukset ja turhautumisen tuhahdukset ovat sallittuja. Ehdotonta hiljaisuutta vaadin ainoastaan silloin, kun opetan jotain asiaa, koetilaisuudessa ja kirjoitelmia laadittaessa.

Kaikenlaisiin luokassa esiintyviin häiriötekijöihin tulee puuttua välittömästi. Luokkakaverin nimittely, tökkiminen tai muu ärsyttäminen on pannassa. Jos opettajan puhe ei auta ja epätoivottava käytös jatkuu, se tulee kirjata mielellään selityksen kera (jatkuvaa pulinaa kielloista huolimatta, kännykän räplääminen oppitunnilla, halventavaa nimittelyä luokkakaverista, kävi luokkakaverin päälle kesken tunnin). Tunnin häirintämerkinnät Helmessä tai Wilmassa kertovat siitä, että opettaja on huomioinut häirinnän ja kotiväen tehtävä on reagoida siihen. Jos käytös ei muutu, opettaja tai luokanvalvoja ottaa yhteyttä kotiin. Huoltajat ovat ensisijaisesti vastuussa jälkikasvunsa käytöksestä, vaikka hekään eivät siihen suoranaisesti voi vaikuttaa. Toistuvista häiriömerkinnöistä voi toki takavarikoida lapsensa kännykän, jos se ei tunnu pysyvän taskussa. Muustakin tyhmästä käyttäytymisestä voi ihan hyvin antaa kotona seuraamuksia. Koulussa tupakoinnista saa automaattisesti tunnin jälki-istuntoa ja viikon sisävälitunnit kaupan päälle. Kotona siitä voisi seurata vaikkapa saman verran kotiarestia ja palkatonta kotityötä.

Ennen kaikkea koulun ja kodin yhteistyötä tulisi entisestään parantaa. Jos opettajat ja oppilaat ovat yhteistuumin liittoutuneet, kurinpidollisissa asioissa ei ole ongelmia. Lasten ja nuorten kasvatus perustuu molemmin puoliseen luottamukseen, jota rakennetaan vanhempainilloissa ja vanhempainvarteissa. Luokanvalvoja tai –opettaja toimii linkkinä myös oppilaiden ja muiden heitä opettavien opettajien kesken. Jos ongelmia syntyy, luokanvalvoja voi toimia sovittelijana.

Enemmän kuin kurinpidollisia taitoja, nykyopettaja tarvitsee diplomaattisia kykyjä. Tämä tulisi myös opettajankoulutuksessa huomioida entistä paremmin. 

3 kommenttia:

  1. Hei, kiitos hyvästä postauksesta! Voinko käyttää pientä pätkääsi blogikirjoituksessani http://oppisoppi.wordpress.com/2012/02/27/oppimisvaikeudet-ja-oppimistyylit-part-ii?

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Kiitos kommentistasi! Totta kai tekstiäni saa lainata!

    VastaaPoista