Opettajana olemisessa on se hyvä puoli, että kesäloma on ihan yhtä pitkä kuin omilla lapsillakin. Voi viettää 2,5 kuukautta laatuaikaa omien lastensa kanssa. Sehän kuulostaa ihan täydelliseltä! Ei ole lastenhoito-ongelmia, ja koska loma on niin pitkä, joka päivä ei tarvitse olla kovin ohjelmoitu. On kerrankin aikaa vain olla!
Kun minä olin lapsi, molemmat vanhempani kävivät töissä. Heillä oli lomaa neljä viikkoa, eikä minulla oikeastaan ole mitään mielikuvaa siitä, olivatko he säännöllisesti yhtä aikaa lomalla vai ei. Kun kesäloma alkoi, ensimmäiset viikot kuluivat pääosin kaupungissa. Lähiössä oli onneksi metsää ympärillä ja oma uimaranta. Kavereitten kanssa olimme ulkona, sadepäivinä leikimme sisällä. Varmasti välillä oli tylsää, mutta minulle ei kukaan keksinyt mitään tekemistä, tai no, ehkä tyyliin: "sinähän voisit vaikka imuroida tai tiskata". Yleensä keksin viimeistään siinä vaiheessa itse jotakin parempaa tekemistä.
Kun vanhempien kesäloma alkoi, me menimme mökille. Pienempänä se oli kivaa, teini-ikäisenä yleensä vähemmän mukavaa. Koska ei ollut omia puhelimia eikä lankapuhelimessa roikkumista olisi katsottu hyvällä silmällä, me kirjoittelimme kirjeitä! Ihan totta, oikeita paperisia kirjeitä. Minulla on ne kaikki tallella aitan vintillä.
Kerran kesässä paras ystäväni pääsi mökille viikoksi. Voi sitä riemua. Muistikuvieni mukaan silloin oli aina lämmintä ja me pääasiassa vietimme aikaa järvessä. Kesän kohokohtiin kuului myös se, kun muutaman vuoden vanhemmat serkkuni tulivat mökille kylään ja silloinkin me uimme tuntikausia.
Pari kertaa teimme automatkan. Vanhempani halusivat viedä minut isäni kotipaikkakunnalle Pohjanmaalle. Toisen reissun teimme Itä-Suomeen. Yhtenä kesänä kävimme Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. Sen kummemmin emme perheenä matkustelleet. Meillähän oli kesämökki, jossa riitti puuhaa yllin kyllin.
Joskus olimme kavereitten kanssa muutaman viikon ohjatussa toiminnassa, mutta päällimmäiset muistot lapsuuden kesistä oli se, että sai vain olla ilman sen kummempaa ohjelmaa. Varmasti joskus oli tylsää, mutta ainahan oli kirjoja. Niitä tuli ahmittua aitan yläkerrassa sateen ropistessa kattoon tai laiturin päässä viltillä makoillen.
Omien lasten kanssa minulla on aika ajoin tosi huono omatunto. Minun lapsilleni kesälomat eivät koskaan ole olleet mitenkään ikimuistettavia, sillä minä olen koko heidän lapsuutensa ajan antanut heille samanlaisia lapsuuskesiä kuin itselläni oli. Alkukesän he ovat joutuneet viettämään kaupungissa ja keksimään itse ohjelmaa. Kerran kesässä olemme tehneet jonkun pienen reissun kotimaassa, käyneet Puuhamaassa tai Särkänniemessä. Ja kun avomieheni loma on alkanut, me olemme olleet pitempiä jaksoa kesämökillä, pelanneet sulkapalloa, uineet ja saunoneet. Sadepäivinäkin pojat ovat keksineet tekemistä, silloin he yleensä piirtelevät ja pelaavat korttia. Kaupunkiin palaaminen on aina ollut yhtä hauskaa, koska silloin on taas aikaa olla kavereitten kanssa ja pelata tietokoneella. Yhdessä käymme välillä uimarannalla tai syömässä torilla jätskit.
Jokavuotisesta huonosta omastatunnosta huolimatta en ole suostunut alkamaan lomaohjelmatoimiston vetäjäksi. Lähes joka kesä olen haaveillut vieväni koko pesueen esim. Legolandiaan, mutta koskaan lomabudjetti ei ole tuollaista irtiottoa sallinut. Kotimaan reissuihin ja mökkiviikonloppuihin saa ihan kiitettävästi rahaa kulumaan. Kesämökillä on aina jotain pientä laitettavaa, joten kesälomarahoillakaan ei neljälle tai viidelle hengelle pitkiä lomamatkoja yksinkertaisesti pysty kustantamaan.
Eikä tässä enää mene kuin muutama vuosi, kun omilla pojillanikin alkavat ihan toisenlaiset kesät. Minä aloitin kesätyöt 16-vuotiaana. Siitä seuraavat 10 vuotta olin joka kesä töissä, aluksi uimarannoilla ja myöhemmin opetustöissä. Ensimmäiset palkalliset kesälomani sain viettää vasta 28-vuotiaana. Yrittäjävuosinani pyrin aina järjestämään itselleni edes neljä viikkoa lomaa. Tämä kesä on neljäs peräkkäinen palkallinen opekesäloma. Vähän huomaamatta olen näinä kesinä palannut oman lapsuuteni kesälomatyyliin, johon kuuluvat pitkät, vapaat päivät, jolloin on aikaa kuntoilla, tehdä hyvää ruokaa, lukea kirjoja ja viettää aikaa mökillä.
Aika näyttää, millaisia kesälomia omat poikani aikuisena haluavat viettää. Matkustelevatko he pesueittensa kanssa ympäri maailmaa vai tulevatko seuraavatkin sukupolvet mummun seuraksi kesämökille uiskentelemaan ja lueskelemaan Aku Ankkoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti