keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Oljyä aivoille!

Ystäväni pojalle on diagnosoitu ADHD muutama vuosi sitten. Häneltä kuulin ensimmäisen kerran kalaöljyn käytöstä keskittymishäiriöiden hoidossa. Ystäväni on kärsinyt atooppisesta ihottumasta ja hän epäili, että raskauden aikana hänen lapsensa ei saanut tarpeellisia rasvahappoja. Ystäväni innoittamana päätin ottaa selvää kalaöljystä ja rasvahappojen vaikutuksista. Mitä enemmän olen niistä lukenut, sitä enemmän minua hämmentää, että kukaan ei kertonut minulle ravitsemushoitojen mahdollisuuksista perheneuvolassa, kun kyselin vaihtoehtoja lääkitykselle.

Nykyään gynekologit ja lastenlääkärit suosittelevat kalaöljyä kaikille raskaana oleville naisille. Kalaöljyn omega-3-rasvahapot ehkäisevät äidin masennusta ja ennenaikaista synnytystä. Uusien tutkimusten mukaan lapsilla, joiden äidit olivat nauttineet kalaöljyä raskauden aikana, on vähemmän allergioita, infektioita ja heistä tulee keskimäärin muita älykkäämpiä. Raskauden aikana nautittu kalaöljy voi myös ehkäistä lasten lukivaikeutta, ADHD:ta ja muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta, sekä muitakin sairauksia, esim. diabetesta sekä sydän ja verisuonitauteja myöhemmin elämässä.

Aivot ovat muodostuneet pääosin rasvasta. Niiden kuivapainosta 60% on rasvaa, loput ovat proteiinia ja hiilihydraatteja. Sillä millaisia valkuaisaineita ja rasvoja aivot saavat ravinnosta, on huomattava merkitys niiden hyvinvoinnille ja sitä kautta myös mielenterveydelle.

Jos aivojen omega-3-pitoisuus laskee ja omega-6-pitoisuus nousee, neuropsykiatristen häiriöiden riski kasvaa. Laboratoriokokeilla voidaan analysoida verestä AA/EPA-suhde, josta näkee Omega-6/omega-3-suhteen. Sen pitäisi olla enintään 3:1, mutta länsimaissa, myös Suomessa, se on jo lapsilla huomattavasti korkeampi, 7–8:1.

Tohtori Tolosen mukaan tilanne on huonontunut siitä lähtien, kun kouluruokailussa siirryttiin voista margariineihin. Nykyiseen rasvakeskusteluun tuo uutta näkökulmaa sekin, että ihminen saa terveelliseksi mainitusta rypsiöljystä 20 kertaa enemmän omega-6:tta kuin omega-3:a. Suomessa omega-6/omega-3-suhde on erittäin korkea, koska täällä käytetään runsaasti rypsiöljyä ja liian vähän rasvaista kalaa.

Maailmalla on tehty useita tutkimuksia ADHD:n ravitsemushoidoista. Asiaa tutkineiden psykiatrien mukaan monipuolisella lisäravinnehoidolla voi saavuttaa yhtä hyviä tuloksia kuin kuin Ritalin-lääkityksellä, mutta ilman lääkityksen sivuvaikutusten vaaroja. Liian yksipuolinen hoitoyritys tai ravintolisien liian pieni annostelu voi tuottaa pettymyksen. Japanilainen tutkimus on osoittanut, että pelkkä DHA-valmiste ei auta. Tärkeimpiä ravintoaineita ovat magnesium, karnosiini, sinkki ja EPA-rasvahappo, joita kannattaa täydentää muilla yhdisteillä.

Poikani nauttii nyt nestemäistä kalaöljyä ruokailun yhteydessä. Valitsin kyseisen tuotteen farmaseutin suosituksen mukaan. Ensimmäiset 12 viikkoa annostus on 15 ml / päivä ja sen jälkeen tuotetta pitää nauttia 5 ml / päivä. Poikani suhtautuu öljyn syömiseen hyvin ja samalla hänen kanssaan on hyvä jutella muistakin ruokaan liittyvistä asioita.

Nuorimmaiseni on pienestä asti ollut äärimmäisen valikoiva syömisiensä suhteen, joten on melko todennäköistä, että hän ei ole saanut välttämättömiä ravintoaineita ruuastaan. Hänen uutta ruokavaliotaan suunnitellessa olen laittamassa samalla koko perheen ravitsemusasiat remonttiin. Olen aloittanut myös itse kalaöljykapselien nauttimisen ja aion hankkia niitä koko perheelle. Ruokarasvoja valitessani kiinnitän entistä enemmän huomiota niiden rasvahappopitoisuuksiin ja valitsen rasvoja, joissa on maininta omega-3:sta. Jatkossa aion ottaa selvää myös muista ravitsemukseen liittyvistä asioista.

Omalla kohdallani olen päätökseni tehnyt. En aio aloittaa poikani lääkitystä metyylifenidaatilla. Mielestäni riskit ovat liian suuret. Poikani nukkuu hyvin ja hän on jo ennestään huono syömään. Pelkästään univaikeuksien lisääntyminen ja ruokahaluttomuden paheneminen ovat sellaisia riskejä, joita en halua ottaa. Suvussamme esiintyy myös sydän- ja verisuonitauteja, joten senkään vuoksi kyseinen lääkeaine ei sovellu pojalle. Tällä hetkellä läksyihin menee kiukuttelunkin kanssa vain puoli tuntia. Voi olla, että hän ei selviydy kaikista koulun tarjoamista haasteista, kuten esim. virkkaamisesta, yhtä hyvin kuin neuropsykologisesti normaalit ikätoverinsa, mutta sitäkään en katso riittävän vahvaksi perusteeksi aloittaa lääkitys.

Toivon, että päätökseni ei vaikuta perheneuvolan ja koulun yhteistyöhalukkuuteen. Pahin pelkoni on, että minut leimataan hankalaksi ja vastahakoiseksi vanhemmaksi, joka ei ymmärrä lapsensa parasta. Mutta tässä asiassa kysymys on äidin vaistosta ja jopa vakaumuksesta.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Lääkitystä tarkkaavaisuushäiriöihin?

Olen yrittänyt viime aikoina hankkia puolueetonta tietoa ADHD- ja ADD-lasten tarkkaavaisuushäiriöiden hoidosta. Paikallinen perheneuvolamme suosittaa hoidoksi terapiaa ja Concerta-lääkitystä.

Concertassa vaikuttava aine on metyylifenidaatti, joka on amfetamiinijohdannainen. Sen muita kauppanimiä ovat Ritalin ja Equasym Retard. Netistä löytyvän Lääkeinfo.fi:n mukaan "Concerta kiihdyttää tiettyjen alitoimivien aivojen osien toimintaa. Lääke voi parantaa tarkkaavuutta (tarkkaavuuden kestoa) ja keskittymiskykyä ja vähentää impulsiivista käyttäytymistä."

Tietoa siitä, mihin tuo vaikutus tosiasiassa perustuu, on vaikea netistä omin neuvoin löytää. Googlettamalla sanaa 'concerta' tai 'metyylifenidaatti' löytyy mm. linkkejä, joissa päihteiden käyttäjät kertovat kokemuksistaan ko. lääkkeestä. On hieman hämmentävää lukea, että Concerta on monelle lääkkeiden väärinkäyttäjälle tuttu aine, jonka "nousuja" ja "laskuja" vertaillaan muihin koviin lääkeaineisiin. Päihdelinkki.fi:n keskustelupalstalla jotkut tosin moittivat ainetta huonoksi viihdekäyttöön, koska vieroitusoireet ovat todella kovat verrattuna aineesta saatuun hyötyyn.

Toisaalla monet vanhemmat kiittelevät lääkkeen vaikutuksia. Osa nuorista, jotka ovat itse lääkettä käyttäneet, ovat lääkitsemistä vastaan, osa on huomannut sen auttavan. Monet perustelevat lääkkeen käyttöä sillä, että lapsella on viimeinkin mahdollisuus keskittyä ja oppia tunneilla. Vanhemmat ja opettajat kehuvat kilvan, kuinka lapsesta on tullut iloisempi ja oppivaisempi. Heidän mielestään olisi suorastaan väärin, jos lapsi ei saisi kokea sitä oppimisen iloa, jonka he voivat lääkityksen avulla saavuttaa.

Kukapa äiti tai opettaja ei sellaista omalle lapselleen tai oppilaalleen soisi.

Toisaalta netistä voi lukea myös varoittavia esimerkkejä lääkityksestä. Joidenkin tilastojen mukaan USA:ssa lapsia on kuollut Ritalinin käytön seurauksena.

Concertan ja Ritalinin vaikuttava aine on amfetamiinijohdannainen ja siksi monet niiden puolustajat ovat tiukasti sitä mieltä, että kyseessä ei missään nimessä ole sama huumaava aine kuin amfetamiini. Molemmilla lääkkeillä on kuitenkin pitkä lista mahdollisia sivuoireita.

Concertan sivuoireiksi mainitaan mm. (lähde: Lääkeinfo.fi)

(n. 1 potilas /10 potilaasta)
- epätasaiset sydämenlyönnit (sydämentykytys)
- mielialan vaihtelut tai heilahtelut tai persoonallisuuden muutokset
- päänsärky
- hermostuneisuus
- unettomuus
- nivelkipu
- suun kuivuminen
- kuume
- epätavallinen hiusten lähtö tai oheneminen
- poikkeuksellinen unisuus tai uneliaisuus
- ruokahaluttomuus tai ruokahalun väheneminen
- kutina, ihottuma tai punoittava, kutiseva ihottuma (nokkosihottuma)
- yskä, kurkkukipu tai nenän tai kurkun ärsytys
- korkea verenpaine, nopea sydämensyke (takykardia)
- huimaus, hallitsemattomat liikkeet, yliaktiivisuus
- aggressiivisuus, kiihtyneisyys, jännittyneisyys, masentuneisuus, ärtyisyys ja poikkeava käytös

(1/100)
- itsemurha-ajatukset tai -tuntemukset
- epätodellisten asioiden näkeminen, tunteminen tai kuuleminen, nämä ovat psykoosin merkkejä
- hallitsematon puhe tai vartalon liikkeet (Touretten oireyhtymä)
- allergisen reaktion oireet kuten ihottuma, kutina tai nokkosihottuma, kasvojen, huulten, kielen tai muiden kehon osien turpoaminen, hengenahdistus, hengityksen vinkuminen tai hengitysvaikeudet
- ummetus
- epämukavuuden tunne rinnassa
- verta virtsassa
- tärinä tai vapina
- kahtena näkeminen tai näön hämärtyminen
- lihaskipu, lihasnykäykset
- hengenahdistus tai rintakipu
- kohonneet arvot maksakokeissa (näkyvät verikokeessa)
- vihaisuus, levottomuus tai itkuisuus, ylikorostunut tietoisuus ympäristöstä, univaikeudet


(1/1000)
- poikkeuksellinen kiihtyneisyys, yliaktiivisuus ja estottomuus (mania)
- seksuaalisen halukkuuden muutokset
- hämmentyneisyys
- laajentuneet pupillit, näkövaikeudet
- rintojen turvotus miehillä
- liikahikoilu, ihon punoitus, punoittava, näppyläinen ihottuma

(1/10 000)
- sydänkohtaus
- kouristuskohtaukset (kouristuskohtaukset, epilepsia)
- ihon hilseily tai punertavat läiskät iholla
- hallitsemattomat lihasnykäykset silmissä, päässä, niskassa, vartalossa ja hermostossa, mikä johtuu väliaikaisesta verensaannin estymisestä aivoissa
- halvaantuminen tai liikkeiden ja näön häiriöt, puhevaikeudet (nämä voivat viitata aivoverisuonihäiriöihin)
- verisolujen (puna- tai valkosolut, verihiutaleet) määrän väheneminen, joka voi lisätä infektioalttiutta ja verenvuoto- ja mustelmataipumusta
- äkillinen kehon lämpötilan kohoaminen, erittäin korkea verenpaine ja vaikeat kouristuskohtaukset (maligni neuroleptioireyhtymä). Ei ole varmaa, että tämän haitan aiheuttaja on metyylifenidaatti tai jokin sen kanssa samanaikaisesti otettu lääke.
- sydänkohtaus
- äkkikuolema
- lihaskramppi
- pienet punaiset jäljet iholla
- aivovaltimotulehdus tai -tukkeuma
- maksan toimintahäiriö mukaan lukien maksan vajaatoiminta ja kooma
- muutokset kokeiden tuloksissa mukaan lukien maksa- ja verikokeet
- itsemurhan yritys, poikkeavat ajatukset, tunteiden tai tuntemusten puuttuminen, toimintojen loputon toistaminen, pakkomielteinen keskittyminen vain yhteen asiaan
- sormien ja varpaiden tunnottomuus, kihelmöinti ja värinmuutokset (valkoisesta siniseen ja sen jälkeen punaiseen) kylmässä (Raynaud’n oireyhtymä).

(ei todettua esiintymistiheyttä)
- toistuvat ei-toivotut ajatukset
- selittämätön pyörtyminen, rintakipu, hengenahdistus (nämä voivat viitata sydänvaivoihin)
- migreeni
- erittäin korkea kuume
- hitaat, nopeat tai ylimääräiset sydämenlyönnit
- vaikea epilepsiakohtaus (grand mal -kohtaus)
- harhakuvitelmat, sekavuus
- kova vatsakipu, johon usein liittyy pahoinvoinnin tunne ja oksentelu
- aivoverisuonihäiriöt (aivohalvaus, aivovaltimotulehdus tai aivoverisuonen tukos).

Tätä listaa tavatessa on ihan pakko tarkistaa, millaisia oireita amfetamiinin käytöstä ilmenee.

A-Klinikkasäätiön ylläpitämän Päihdelinkki-sivuston mukaan:

"Amfetamiinin välittömiä psyykkisiä vaikutuksia ovat hyvänolon ja energisyyden tunne. Annosta suurennettaessa käyttäjästä tulee puhelias ja levoton. Hän voi tuntea itsenä voimakkaaksi ja ylivertaiseksi. Monet käyttäytyvät aggressiivisesti tai vihamielisesti. Amfetamiini vaikuttaa keskushermoston lisäksi sydämeen, keuhkoihin ja muihin elimiin. Jo suhteellisen pienillä annoksilla ruokahalu vähenee, hengitys ja sydämen lyöntitiheys nopeutuvat, verenpaine kohoaa ja pupillit laajenevat. Suuremmat annokset aiheuttavat kuumeilua, hikoilua, päänsärkyä, näön hämärtymistä ja huimausta. Erittäin suurten annoksien vaikutuksia ovat sydämen rytmihäiriöt, kouristukset ja koordinaatiokyvyn menetys. Tällöin puhutaan amfetamiinimyrkytyksestä. Amfetamiinin käytöstä johtuvien kuolemien syitä ovat aivoverenvuoto, sydänhalvaus ja korkea kuume."

Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.

Vastuu lääkityksen aloituksesta on vanhemmilla, mutta mistä he voivat löytää luotettavaa tietoa päätöksensä pohjaksi.

Perheneuvolassa yksikään työntekijä ei maininnut ruokavalion ja ravintolisien, mm. kalaöljyn myönteisistä vaikutuksista tarkkavaisuushäiriöistä kärsivien lasten hoidossa, vaikka asiasta on tehty useita tutkimuksia ympäri maapalloa. Mutta se onkin kokonaan uuden postauksen arvoinen aihe.

torstai 14. lokakuuta 2010

Miksi niitä paapotaan???

Syyslomaan on enää kaksi päivää. Aamulehden Näkökulma-palstalla (14.10.2010) oli listattu kahdeksan syytä, miksi koulujen syysloma tulisi poistaa. Matti Mörttisen mukaan syyslomaa ei voida perustella koululaisten rasituksella, sillä kouluhan on vasta alkanut. Toimittaja arvioi, että tauon tarpeessa taitavat enemmän olla opettajat.

Kieltämättä tunnelma opettajainhuoneessa on huomattavasti kireämpi kuin alkusyksystä. Töitä on paiskottu pari kuukautta kovaan tahtiin, syysloman jälkeen on edessä lomautukset ja kaikki asiat pitäisi kuitenkin ehtiä tehdä ennen kuin oppilaille voi naputella todistukseen arvosanat.

Tänä syksynä opettajia on valmisteltu myös tulevaan erityisopetuslain muutokseen. Kouluissa tulee uuden lain myötä opiskelemaan integroidusti entistä enemmän erityisoppilaita. Enää heitä ei voida automaattisesti siirtää erityisopettajan luo, vaan aineenopettajan on tarjottava ensin tukea yleisopetuksessa ja vasta sen jälkeen voidaan oppilas ohjata muiden tukitoimien piiriin. Tämä aiheuttaa valtavaa ahdistusta ja voimattomuuden tunnetta. Ei ihme, että moni pitkänlinjan opettaja saattaa ääneen ihmetellä, miksi näitä hankalia lapsia paapotaan!

Ylimääräistä päänvaivaa saattaa aiheuttaa myös maahanmuuttajaoppilaat. Kuka on oikeasti S2-oppilas, kuka voitaisiin jo arvioida äidinkielisenä puhujana. Olisihan se jotenkin niin paljon helpompaa arvioida kaikki oppilaat samalla sapluunalla, sen sijaan että nyt pitäisi jokaisen kohdalla henkilökohtaisesti arvioida, minkä kriteerien mukaan numerot voidaan antaa.

Ymmärrän hyvin kollegoiden tuskan ja vastarinnan.

Eilen 13.10. Tampereen Nuorkauppakamarin järjestämässä Tekijä 2010 -seminaarissa puhuttiin työnhyvinvoinnista. Aamulehden (14.10.2010) mukaan Mikael Jungner antoi omassa paneelipuheenvuorossaan kylmää kyytiä niille, jotka eivät heti purematta niele kaikkia uudistuksia. Jungnerin mukaan ihmiset ovat rutiiniensa vankeja eikä heillä ole oikeaa intohimoista suhdetta työhönsä. Hänen neuvonsa on, että muutosvastarintaiset työntekijät kannattaisi jättää huomioimatta ja panostaa uudistumishaluisiin, loput kuulemma tulevat sitten perässä.

Näillä eväilläkö nyky-SDP aikoo sitten nostaa työssäviihtyvyyttä ja pitää ihmiset pitempään työelämässä?

Minä taidan jättää nuo kommentit huomiotta ja sen sijaan jaksaa vaihtaa ajatuksia ja käydä rakentavia keskusteluja kaikkien työyhteisön jäsenten kesken. Minä jaksan uskoa, että ainoastaan aidossa dialogissa paapominen voi muuttua eriyttämiseksi ja muutosvastarinta tervetulleeksi kritiikiksi.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Työrauhaa

Olen ollut tänä syksynä mukana useammassa vanhempainillassa, joissa on puhuttu työrauhasta, tai lähinnä sen puutteesta. Oppitunnit ovat levottomia sekä yläkoulussa että alakoulussa.

Vanhempana saattaa tuntea olonsa aika neuvottomaksi, kun opettaja kertoo oman kullannupun häiriköivän tunneilla. Kotona sanktioksi häiritsevästä käytöksestä voi antaa esim. kotiarestia tai pelikieltoa, mutta sillä ei välttämättä ole mitään vaikutusta koulussa käyttäytymiseen.

Vanhemmille saattaa olla yllätys, että koulussa keinot ovat yhtä vähissä. Häiriköivää oppilasta ei voi noin vain poistaa luokasta ja oleskelemaan käytäville ilman valvontaa. Koulussa ei myöskään ole mitään "klinikkaluokkaa", jolle häiriköivät oppilaat voisi laittaa siinä tapauksessa, että opiskelu ei omassa ryhmässä onnistu. Erityisopetukseen PÄÄSEE, jos oppilaalla on hankaluuksia oppimisessa ja opettaja on ensin antanut hänelle mm. tukiopetusta. Ns. tarkkailuluokkia ollaan muutenkin nyt integroimassa tavallisiin kouluihin. Häirikköoppilaiden eristäminen jonnekin näkymättömiin on suorastaan utopistinen ajatus.

Opettaja-lehti teki tänä syksynä lukijoilleen kyselyn työrauhasta. Jyväskyläläinen äidinkielen opettaja Helena Saaristo kommentoi tällä viikolla kyselyn kysymysten asettelua Opettaja-lehdessä (8.10.2010).

Yleisönosastokirjoituksissa tuodaan usein esiin näkemyksiä, että työrauhan saaminen luokkaan on kiinni opettajan ammattitaidosta tai ennemminkin hänen karismastaan. Niissä kerrotaan entisistä vaikuttavista opettajapersoonallisuuksista ja pelonsekaisin, mutta ihailevin sanankääntein muistellaan, kuinka kyseisen opettajan tunneilla tuskin uskalsi hengittää.

Opettaja-lehden kyselyssäkin ehdotettiin työrauhaongelmien perimmäisiksi syiksi sitä, että

a) opettajia ei enää kunnioiteta
b) vanhemmat ovat menettäneet kasvatusotteensa
c) koulun ja kodin yhteistyö on puutteellista

Saaristo olisi kaivannut lisävaihtoehdoiksi mm.

d) maailma on ympärillämme muuttunut
e) integraatioideologian takia normaaliopetuksessa on paljon sellaisiakin lapsia ja nuoria, jotka eivät siihen kykene osallistumaan, vaan häiritsevät ja joista jotkut saattavat olla jopa uhkaavan väkivaltaisia
f) luokkakoot ovat niin isoja, että nykymaailman vilkkaita ja itsekeskeisiä lapsia ei pysty häiriöttä yksi ihminen niin suurissa luokissa opettamaan.

Saariston mukaan kyseessä on monisäikeinen pulma. Terve lapsi ja nuori hälisee, jos hän ei ole motivoitunut tehtäväänsä; kaikki lapset ja nuoret eivät jaksa päntätä, kuunnella, analysoida ja pohtia. Monia asioita voisi oppia myös tekemisen ja oivaltamisen kautta.

Myös sosiaalisiin suhteisiin tulisi kiinnittää entistä paremmin huomiota. Oppilaiden välillä syntyy monenlaista kähinää ja yhteenottoa. Jos näitä oppilaiden välisiä riitoja ei pyritä selvittämään vaan ne lakaistaan toistuvasti maton alle, työrauhaa ei voi koskaan syntyä. Ei kukaan pysty keskittymään opiskeluun, jos tietää luokassa tikittävästä aikapommista.

Opettajankoulutuksessa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota työrauhaan liittyviin asioihin. Asiaa tulisi tutkia enemmän, jotta epämääräiset puheet opettajien karismasta ja kurinpidollisista kyvyistä loppuisivat.

(Kirjoittetuani postauksen, näin tämän uutisen:

lauantai 9. lokakuuta 2010

Kardemumman tuoksua viidakossa

Poika tuli koulusta silmäkulma mustana ja hupparin tasku repsottaen. Koulussa oli ollut taas tappelu. Rehtori oli puhuttanut pojat, mutta kotiin hän ei ollut soittanut. Yleensä opettaja on vastaavissa tilanteissa kyllä soittanut tai laittanut Helmen kautta viestiä.

Tappeluita on nyt ollut lähes viikoittain. Kavereitten kertomukset tappelusta kuulostivat suorastaan pelottavilta. Pojan päätä oli hakattu lattiaan ja jäljet olivat selvästi nähtävissä. Laitoin samana iltana viestiä pojan opettajille ja rehtorille. Laitoin varmuuden vuoksi viestiä myös kuraattorille. Kuukausi sitten vanhempainillassa oli ollut puhetta, kuinka levotonta tunneilla välillä on. Minä haluaisin puhua muiden vanhempien kanssa tilanteesta, ja viesteissä ehdotankin vanhemmille ja opettajille yhteistä palaveria, jossa puhuttaisiin tappeluista ja työrauhasta.

Seuraavana päivänä opettaja soittaa minulle ja puhumme tilanteesta. Rehtori ei kuulemma aio järjestää palaveria koululla. Sähköisestä reissuvihosta huomaan, että hän ei ole edes lukenut lähettämääni viestiä. Kuraattori on lukenut viestini, mutta ei ole vastannut siihen. Yritän tavoittaa häntä vielä perjantai-iltana puhelimitse, mutta soittelen varmaan liian myöhään.

Illalla poika tulee kavereitten kanssa ulkoa. He olivat olleet kioskilla ja sinne oli tullut samanikäisiä poikia. He olivat pyytäneet lupaa kokeilla poikani ja hänen kavereittensa polkupyöriä. Pojat eivät olleet antaneet siihen lupaa, jolloin yksi näistä isommista pojista oli potkaissut poikani kaveria päähän.

Perjantai-iltana minä leivon pullaa. Laitan paljon kardemummaa taikinaan, ja tietysti sokeria ja oikeaa voita. Tänä iltana meillä tuoksuu tuore pulla.

Saunassa kyselen pojiltani, pelottaako heitä kulkea ulkona. Molemmat vakuuttavat, että ei pelota. Nuorempikin sanoo, että ei täällä kotinurkilla kukaan käy kimppuun. Jo 10-vuotiaina pojat tuntevat reviirinsä ja viidakon lait.

Tänä viikonloppuna minä turvauduin taikinaterapiaan, jatkossa ei pelkkä kardemumman tuoksu riitä. Pitänee taas kaivaa tiikerintalja esiin...